Tämän viikonlopun toimin maijapoppasena serkkuni kotona- ympärilläni vilistää 6 lasta, iältään 2-10 vuotta... seassa ovat hoitolapset, naapurinlapset ja oma lapseni. Eipä pääse aika käymään pitkäksi! Miehelleni kun soitin niin hän oli aivan haltioissaan, kommenttina oli, että voi jospa meilläkin joskus olisi noin suuri perhe...!! No, ei todellakaan ole eikä tule olemaan :) Nyt kun Miksu on jo reipas ja omatoiminen kolmasluokkalainen, "alusta" alkaminen tuntuu todella mahdottomalta ajatukselta. Ja uusi työ, jonka syksyllä aloitan, on niin odotettu ja kauan haluamani, etten meinaa kyllä samointein äitiyslomalle jäädä. Lupasin miehelle, että voimmehan me toisen koiran ottaa, jos jonkinlaista hoidettavaa kotiin lisää kaivataan :)

Hyvin on Hän muuten sopeutunut elämään koiran kanssa. Ensin hieman yrmisteli, mutta nykyisin neito nukkuu jopa meidän kanssamme samassa sängyssä! Ja nyt, kun minä ja Miksu olemme täällä Suomessa käymässä, on koira ollut Hänen mukana töissäkin - kun ei kuulma raaski yksin kotiin jättää :) Eli levollisin mielin saatan tulevaisuudessakin jättää heidät kahdestaan... Nyt me nautimme Suomen ensimmäisestä kunnon hellepäivästä, lähdemme vielä muksujen kanssa iltauinnille!

edit:

Uskomattoman kaunis on Suomen kesä. Olin juuri koiran (semmoinen kuului myös tähän viikonloppupakettiin) kanssa lenkillä, kävelimme pitkin rantatietä. Aurinko laski punaisena Saimaan saariston taa, vesi oli peilityyni, luonto aivan äänetön... mattolaiturille kuivumaan jätetyistä matoista leijui ilmaan männynsuovan tuoksu... Sykähdyttävän kaunista, ja mieletön tunnelma! Tuon hetken olisi suonut saada pysäytetyksi. Lapsuudesta saakka palasi mieleen muistoja tuoksujen, äänten  ja tunteiden virtana.

Toki sydämeni sykähtää myös nykyisessä kotimaassani lähes samoin verroin. Auringon nousu Antalyan jykevän Taurus-vuoriston yllä meren huuhtoessa vuoren alarinteitä, tai Istanbulin iltarusko Bosporin-salmen takaa, moskeijoiden ja palatsien ääriviivojen piirtyessä tummina sitä vasten ja minareeteistä kanonmaisesti yli kaupungin kiirivä rukouskutsu...

Tunnelmallisia iltahetkiä kaikille, missä olettekin...välillä kannattaa pysähtyä ja huomata ympäröivä kauneus, se antaa kummasti taas voimia arjen aherrukseen.