Tänään lähti poika tutustumaan Suomeen noin niinkuin empiirisesti, sain hänet mukaan seurakunnan Nappulaleirille. Ala-asteikäiset temuavat viikon metsässä ja yöpyvät teltoissa, siinä on jo kunnon sisukasta suomalaismeininkiä - ainakin mukana olevien ohjaajien osalta! Aloin vain eilen miettimään niitä punkkeja, mitään rokotusta ei Miksulla ole... Kai siellä ohjaajat vähän katsovat silmämääräisesti, ettei lapsissa noita nykypäivän hirviöitä tepastele...?

Äitien tapaan mietin nyt myös tauotta, että miten pärjää lapsi muiden kanssa, saako kavereita, ei kai kiusata... Kun aloitimme tämän Suomen loman, pari isompaa lasta oli leikeissä Miksua nimitellyt, liekö syynä hieman korostuksella puhuttu suomi vai mikä. Onneksi poikani ei ollut edes ymmärtänyt, mitä kiusaajat hänelle sanoivat! (Kerrankin hyötyä ettei IHAN täydellisesti kieltä osaa - ainakaan haukkumasanoja!)

Olin muuten aika järkyttynyt, kun ensimmäistä kertaa jokunen aika sitten kuulin Miksun suusta kirosanan, suomalaiseen tyyliin ärräpään täräytti. Turkissa lapset eivät tuommoista kieltä käytä, Miksun en ole kuullut koskaan sanovan alatyylistä sanaa. Minua lohduteltiin, että aivan on normaalia täällä... Oli kyllä onneksi ainakin minun kuullen Miksun ensimmäinen ja viimeinen kiroiluyritys, hieman säikähti poika itsekin että mitä sieltä suusta livahti!

Ennen leirille lähtöään antoi Miksu minulle ihanan viestin:

"Sana sari laleler aldim cicek pazarindan...."    Eli ostin sinulle keltaisia tulppaaneja kukkatorilta - erästä lempikappalettani (M.F.Ö:n) käyttäen. Ja viestin loppussa sitten kukkasten kuvia :) Mikäs on tässä äitinä ollessa!