Olin jo ehtinyt itsekseni elätellä toiveita, että viime vuoden asunnonvaihtorumba olisi jo historiaa (3  asuntoa/vuosi) ... Mutta niin vain tänään löysin itseni maksamasta jälleen uutta takuuvuokraa, jokohan nyt viimeisen kerran? (Ainakin muutamaan vuoteen...) Jos jotain nämä vuodet ovat opettaneet, niin joustavuutta ja kärsivällisyyttä! Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, se on nyt todeksi havaittu.

Syynä asunnon vaihtoon oli tällä kertaa vanhan rakennuksen huoono kunto - aloin väsyä ainaisiin ongelmiin, milloin oli sähköt poissa, milloin putkissa vikaa. Nyt sitten alla on vastavalmistunut talo, joten toivon että ongelmat vähenivät sillä! Suurin syy juuri tämän asunnon valitsemiseen oli kylpyhuone, tähän asti kun niissä ei koskaan ole ollut tarpeeksi kaappitilaa. Nyt on paikat purkeille ja purnukoille!!

Toinen hyvä juttu on, että asunto sijaitsee vartioidulla alueella, jossa on asukkaiden käytössä uima-allas (mitenköhän muksun saa sieltä koskaan suostuteltua ylös..?) leikkikenttä (ihanaa että voi taas patistaa lapsen pihalle leikkimään, keskustassa piti aina mennä mukaan puistoon istuskelemaan, yksin ei voinut lasta ulos laskea) marketti (maito aina lopussa aamukahvin aikaan) ja kuntosali (ja äiskä sinne, päästelemään turhat höyryt niin on kotona rauhaisempaa)

Ärsyttänyt on kyllä taas monet kerrat tämän asunnonetsinnän aikana, kun mies pystyy olemaan niin rauhallinen ja kärsivällinen, itseltä se ei onnistu. Monesti olen jo hermot menettänyt, kun mielestäni turhan vitkuttelun vuoksi on joku asunto ehtinyt mennä nenän edestä. Mutta kun suomalaiseen tyyliin asiasta miehelle yritän naputtaa, saan vastaukseksi vain, että "kismet" - kohtaloa... Yritän sitten hieman vihjailla, että joskus ei olisi pahitteeksi hieman kohtaloa avittaa! Muutoinkin täällä usko kohtaloon ja "herran haltuun" on erittäin vahva, välillä itse vaikea pitää suu supussa ettei pahoittaisi kenenkään mieltä. Onneksi mies on ajatusmaailmani kanssa sinut, ei enää tule näistä asioista turhia kahnauksia! Jopa turvavyön käyttö alkaa sujua ilman ainaista kinaamista, mies on tainnut antaa luovutusvoiton jotta saa automatkat istua rauhassa :)

Mutta nyt on taas perheeseen rauha palannut, koti on löytynyt ja pääsen sisustamaan (=tuhlaamaan rahavaroja). En malta odottaa, että loma Suomessa loppuu ja lento vie takaisin Bosporin rannalle ja kotiin - upouuteen...