Tänään tapasin kahvittelun merkeissä vanhan ystäväni (ei siis iältään vanha, vaan hyvinkin nuorekas nainen ;)) Edellisestä tapaamisesta on jo lähemmäs 6 vuotta aikaa, joten paljon on ehtinyt tapahtua molempien elämässä. Mutta hetkeäkään ei ollut vaivautunut tai outo olo...siitä varmaan tunnistaa tosi ystävyyden, ettei välimatka eikä aikakaan luo kuilua väliin. Siitä jatkettiin mihin viimeeksi ollaan jääty. Toivottavasti nyt yhteydenpito ei samalla tavoin pääse katkeamaan, lupasivat jo vähän jos perheineen vaikka Istariin tulisivat visiitille, mikä olisikin aivan ihanaa! Ystäväni nuorin on syntynyt 2 viikkoa ennen omaani, joten pojillakin synkkaa jutut hyvin yksiin.
Siitä ehdin vielä iltakahville serkkuni luo, nauttimaan hetken ihanan kodikkaasta ja kotoisasta tunnelmasta joka heillä aina vallitsee. Kiitos molemmille tämänpäiväisille kahviseuralaisille, elämäni olisi paljon tyhjempää ilman teitä, pitkäaikaisia ystäviä!
Nyt ehdin vielä ottaa yhteyden kotiin, ja hoitaa jokapäiväiset pusuttelut, kuulumisten vaihdot, ikävöinnit ja kinastelut Hänen kanssaan. (minä tosin aika suvereenisti johdan tuota kinasteluosuutta, Hän ei siinä ole vielä kovin harjaantunut... ehkä aika opettaa, tai ainakin elämä suomalaisen tuittupään kanssa!! ) Mies tapaakin suositella kavereilleen, että jos väriä ja räiskettä elämään kaipaa, niin kannattaa etsiä suomalainen vaimo... Mutta tylsäksi kävisi ainainen tasapaksu elämä, sen Hänkin aina virnuillen myöntää :)
